tapparakakku

arvaattekos mitä näistä saadaan aikaiseksi?

no tietysti kakku. eikä mikä tahansa kakku, vaan tapparakakku. kaverin pyynnöstä päätin yrittää. hän on siis vannoutunut tappara-fani, ja saa tämän tuotoksen syntymäpäivälahjaksi. ainoana "toiveena" oli: "no suklaa on aika hyvää, ja vatut kanssa". tältä pohjalta siis lähdin miettimään sisältöä. päädyin tekemään suklaakakkupohjan (joka siis sisältää ihan ehtaa suklaata), ja täytteeksi valikoitui vadelmamarmeladi ja daim-mascarponevaahto. pohjat kostutin mansikka-granaattiomenamehulla.

ja vaikka itse sanonkin, niin maku oli todella hyvä. ulkonäkö sitten taas... noh, ei niin hyvä.

tässä siis puolivalmis tuotos, kermapursotukset reunoilta puuttuu vielä. pintaan tuli valkoinen kaulintamassa ja tapparan logo sinisestä sokerimassasta ja oranssiksi värjätystä kaulintamassasta. päädyin valmiiseen siniseen massaan, koska ajattelin, että itse värjäten väriä olisi mennyt aivan mahdottomasti riittävän tumman tuloksen aikaan saamiseksi. note to self: sokerimassa (ainakin tuo sininen) kuivuu omaan työskentelytahtiini liian nopeasti, ja siistin jäljen saaminen on siis lähes mahdotonta. massa repeili minkä kerkesi, ja niin meinasi repeillä allekirjoittaneen hermokin. kaulintamassa sen sijaan antaa käsittelylle huomattavasti enemmän armonaikaa eli taidan käyttää jatkossa vain sitä, jos mahdollista. ei täydellinen, eikä edes kovin lähelle sitä, mutta 4-vuotias ihmislapsi tunnisti tuon tapparan merkiksi, niin ehkä se sitten on close enough.

ja sitten ne reunan kermapursotukset. iso huoh.

kermapursotukset eivät edelleenkään ole mun juttu, ja niitä täytyy harjoitella PALJON. ajatus oli ehkä ihan hyvä, lopputulos ei niinkään. reunassa käytetty 17mm koripunostyllaa ja 14mm tähtityllaa. päällisessä on käytetty 14mm tähtityllaa, yritin myös ensimmäistä (ja sen kyllä huomaa) kertaa pursotella kaksivärisellä kermalla. en tiedä mikä aivopieru kävi, kun lähdin päällistä pursottamaan, mutta yhtäkkiä iski täydellinen black out siitä, minkälaista kiekuraa piti pursottaa. no tämä valopää pursotti sitten paniikinomaisesti SUORAA nauhaa, mikä idiootti. yritin noilla tähdillä pelastaa mitä pelastettavissa oli, mutta rumahan siitä tuli. 

nyt kävi näin. aina ei voi onnistua. mutta toivotaan, että hyvä maku korvaa ei-niin-hyvän ulkonäön. ja parempi onni ensi kerralla. näihin kuviin, näihin tunnelmiin.