Magnolia Bakeryn vaniljakuppikakut

magnolia bakery on se new yorkin kuppikakkuleipomo, joka tuli tunnetuksi tv-sarjan sinkkuelämää kautta. ajattelin pääsiäisen kunniaksi testata tätä ohjetta ja viedä töihin vähän herkkuja. reseptit ovat ingrid hancock bjerknesin kirjasta kuppikakut. yhdistin kuppikakkuihin eri kuorrutteen, mikä kirjassa oli, mutta maukkaita tuli näinkin. tai ainakin tekivät hyvin kauppansa työpaikalla. :) paistoin kuppikakut ilman muffinssipeltiä, joten hieman muotopuolia näistä tuli, mutta eipä tuo tainnut makuun pahemmin vaikuttaa.

magnolia bakeryn vaniljakuppikakut (24 kpl)

250 g margariinia

4 dl sokeria

4 munaa

2 dl maitoa

6 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljaesanssia (itse laitoin esanssin sijaan 2 (tai vähän reilu) maustemitallista vaniljajauhetta)

1. vatkaa huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi

2. lisää munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten

3. sekoita kuivat aineet keskenään ja sihtaa ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa

4. lisää lopuksi vaniljaesanssi (jos käytät vaniljajauhetta, se kannattaa lisätä jo jauhojen sekaan)

5. täytä kuppikakkuvuoat niin, että 2/3 tulee täyteen (jos vuoat ovat liian täynnä, niin kuppikakut pursuavat pitkin peltiä kohotessaan)

6. paista uunissa 175c, keskitasolla n. 20min.

valkosuklaakuorrute

(tein itse kuorrutetta n. 1,5-kertaisen annoksen, ja sitä jäi jonkin verran yli)

100 g valkosuklaata

150 g margariinia

150 g philadelphia-tuorejuustoa

5 dl tomusokeria

1. sulata suklaa

2. sekoita huoneenlämpöinen margariini ja tuorejuusto keskenään

3. lisää seokseen vuorotellen tomusokeri ja suklaasula. varmista, että suklaa on jäähtynyt, ennen kuin lisäät sen.

4. vatkaa, kunnes kuorrute on notkeaa. lisää tomusokeria, mikäli kuorrute ei ole tarpeeksi kiinteää

pääsiäistä

täytyyhän tämä blogihiljaisuus nyt katkaista. vaikkakin sitten ihan turhanaikaisella postauksella. päivät on ollut niin täysiä ja touhua vaikka muille jakaa, ettei ole ehtinyt mukamas tänne ollenkaan. viikko elämästä-kirjanen olikin odotettua työläämpi projekti, mutta sekin tuli saatettua päätökseen. albumista tuli mieleinen, mutta samalla jotenkin niin henkilökohtainen, että mietin vielä haluanko sitä täällä julkaista. varmaan jossain kohtaa ainakin joitain sivuja julkaisen, mutta se täytyy nyt jättää hetkeksi hautumaan. leivonnan puolestakin touhua on riittänyt. tänäänkin uuni on saanut paistaa monta aikaa. ensiksi paistui pääsiäiseksi kuppikakut työpaikalle, ja nyt paistuu kakkupohja erääseen oikein mieluiseen projektiin. näistä molemmista siis luvassa omat postauksensa myöhemmin. mutta niitä odotellessa...

...mukavaa pääsiäistä kaikille!

synttäriarvonta

Pian Jotain tekemistä -blogi täyttää jo yhden vuoden, ja järjestää sen kunniaksi arvonnan. käykäähän osallistumassa. :)

tapparakakku

arvaattekos mitä näistä saadaan aikaiseksi?

no tietysti kakku. eikä mikä tahansa kakku, vaan tapparakakku. kaverin pyynnöstä päätin yrittää. hän on siis vannoutunut tappara-fani, ja saa tämän tuotoksen syntymäpäivälahjaksi. ainoana "toiveena" oli: "no suklaa on aika hyvää, ja vatut kanssa". tältä pohjalta siis lähdin miettimään sisältöä. päädyin tekemään suklaakakkupohjan (joka siis sisältää ihan ehtaa suklaata), ja täytteeksi valikoitui vadelmamarmeladi ja daim-mascarponevaahto. pohjat kostutin mansikka-granaattiomenamehulla.

ja vaikka itse sanonkin, niin maku oli todella hyvä. ulkonäkö sitten taas... noh, ei niin hyvä.

tässä siis puolivalmis tuotos, kermapursotukset reunoilta puuttuu vielä. pintaan tuli valkoinen kaulintamassa ja tapparan logo sinisestä sokerimassasta ja oranssiksi värjätystä kaulintamassasta. päädyin valmiiseen siniseen massaan, koska ajattelin, että itse värjäten väriä olisi mennyt aivan mahdottomasti riittävän tumman tuloksen aikaan saamiseksi. note to self: sokerimassa (ainakin tuo sininen) kuivuu omaan työskentelytahtiini liian nopeasti, ja siistin jäljen saaminen on siis lähes mahdotonta. massa repeili minkä kerkesi, ja niin meinasi repeillä allekirjoittaneen hermokin. kaulintamassa sen sijaan antaa käsittelylle huomattavasti enemmän armonaikaa eli taidan käyttää jatkossa vain sitä, jos mahdollista. ei täydellinen, eikä edes kovin lähelle sitä, mutta 4-vuotias ihmislapsi tunnisti tuon tapparan merkiksi, niin ehkä se sitten on close enough.

ja sitten ne reunan kermapursotukset. iso huoh.

kermapursotukset eivät edelleenkään ole mun juttu, ja niitä täytyy harjoitella PALJON. ajatus oli ehkä ihan hyvä, lopputulos ei niinkään. reunassa käytetty 17mm koripunostyllaa ja 14mm tähtityllaa. päällisessä on käytetty 14mm tähtityllaa, yritin myös ensimmäistä (ja sen kyllä huomaa) kertaa pursotella kaksivärisellä kermalla. en tiedä mikä aivopieru kävi, kun lähdin päällistä pursottamaan, mutta yhtäkkiä iski täydellinen black out siitä, minkälaista kiekuraa piti pursottaa. no tämä valopää pursotti sitten paniikinomaisesti SUORAA nauhaa, mikä idiootti. yritin noilla tähdillä pelastaa mitä pelastettavissa oli, mutta rumahan siitä tuli. 

nyt kävi näin. aina ei voi onnistua. mutta toivotaan, että hyvä maku korvaa ei-niin-hyvän ulkonäön. ja parempi onni ensi kerralla. näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

viikko elämästäni

tänään alkoi työväenopistolla "viikko elämästäni"-kurssi. siinä siis on tarkoituksena kuvata (paljon) joka päivä yhden viikon ajan omaa arkea. kuvista skräpätään sitten albumi. tuosta albumista lupaan laittaa väläyksiä myös tänne, jahka se valmistuu. tää on niin innoissaan, et ei malttais odottaa, et tulee maanantai ja voi aloittaa kuvaamisen. ja niin innoissaan et piti päästä jakaan tää into teidän kanssa. ei muuta tällä kertaa. vähän turha postaus, mutta tulipahan tehtyä. loppuun muutama räpsy viime viikolta muuten vaan.

ketjua pukkaa...

meidän kylän työväenopistossa järjestetään pari kertaa vuodessa ketjunpunontakurssi. olen ollut ko. kurssilla jo useamman kerran, ja aina sinne vaan täytyy päästä uudelleen.  kummasti siellä saa aina tekemiselle uutta intoa. tänä keväänä kuitenkin kävi niin harmillisesti, että myöhästyin ilmottautumisen alkamisesta, ja iltapäivällä kun heräsin todellisuuteen, niin kurssi olikin jo täynnä. eilen kuitenkin sain opistolta viestin, että järjestävät ylimääräisen kurssin meille, jotka jäimme varsinaiselta kurssilta ulos. mahtavuutta! tästä innostuneena päätin sitten tehdä ketjupostauksen. tarkoituksena oli postata parista hopeaketjusta, joista toinen on jo matkannut maailmalle. tietokoneen syövereitä tutkiessani huomasin kuitenkin, että kuvat, jotka minulla noista ketjuista on, ovat niin luokattoman huonoja, ettei niitä kehtaa ihmisille näyttää. joten suunnitelmat uusiksi. nämä seuraavat ketjut ovat ns. harjoitusketjuja eli ovat tehty "hieman" hopeaa halvemmista materiaaleista. mutta yhtä suurella sydämmellä.

pyöreä turkkilainen (turkish roundmaille), AR 3,5. punottu käsinsahatuista messinkilenkeistä, jotka tehty 1mm langasta 3,5 veivillä.

käärmeketju eli lituska eli tuttavallisemmin tuska (half persian 4 in 1), AR 5. tämä niin ikään punottu käsinsahatuista messinkilenkeistä, 1mm lankaa 5mm veivillä. mistä lie pahamaineisen nimensä saanut, ei tämä nyt ainakaan itselle mitään varsin tuskaa tuottanut. enemmän varmasti tuskailin tuon yllä olevan pyöreän turkkilaisen kanssa.

celtic lace messingistä ja värjätystä kuparista. tässä on käytetty neljää eri lenkkikokoa. messinkilenkit on tehty 1,2mm langasta 6mm ja 5mm veiveillä (AR 5 ja AR 4,1) ja violetit lenkit (ovat siis violetiksi värjättyä kuparilankaa) on tehty 1mm langasta 4mm ja 3mm veiveillä (AR 4 ja AR 3).

työn alla on kuitenkin parhaillaan yksi hopeinenkin ketju. tällä hetkellä se on vielä lukoton ja myllyttämätön, mutta jahka se on valmis, ja saan siitä säädyllisiä kuvia, niin postauksen aion siitäkin tehdä (halusitte tai ette) ennen kuin lähetän senkin maailmalle.