kortti hääparille

siskon ensimmäisen hääpäivän lähestymisen kunniaksi julkaisen hääparille tuolloin vuosi sitten tekemäni kortin. wanha tekele (uudempia odotellessa) siis tämäkin, mutta aiemmin julkaisematon.

leima on lily of the valleyn, väritys promarkereilla. morsiuspuvun käsittelin vielä kimalleliimalla ja seppeleen sekä morsiuskimpun ruusut clossy accentsilla. korttipohja on värjätty distress inkillä, ja päälle koukerot mustalla kohojauheelle, johon sotkin hieman kimalletta. kukkakoristeista vaaleampi on värjätty perfect pearlsista, distress inkistä ja vedestä itse sotkotetulla suihkeella, ja tummemmassa on käytetty glimmer mistiä. värjäyksen jälkeen lisäsin kukkiin hieman lumitehosteainetta ja helmitarrat keskustaksi. sydänkoristeet on ostettu valmiina.

ihan eka leiska

oon jo pitkään suunnitellut aloittavani skräppäämisen ja ihaillut eri blogeissa toisten töitä ja "hypistellyt" erinäisiä tarveaineita (niin verkko- kuin fyysisissäkin-) kaupoissa. korttiaskartelua oon harrastanut jo jonkin aikaa, ja sitämyöten välineitä ja juttuja olis ollut jonkinverran valmiinakin. ja niitä kuvia, koska rakastan valokuvaamista, on joka paikka pullollaan. aina se on kuitenkin jostain syystä jäänyt vaan sille ajatuksen tasolle. nyt päätin sitten viimeinkin tarttua tuumasta toimeen. ja tässä se nyt tulee, mun ihan eka leiska.

täytyy tunnustaa, että tuo pohja on sellainen valmis harjoittelupohja digiskräppäys for dummies pikanettikurssilta. eihän siihen muuta tarvinnut tehdä kuin värkätä tuo kuva paikoilleen ja kirjoitella tekstit. mutta jostainhan se on ihmisen tässäkin asiassa aloitettava. tuohon pylpyrään olisi voinut kirjoittaa jonkun tarinoinnin pelkän runon/lorun sijaan. mutta kaikkinensa olen itse aika tyytyväinen. tuli aika kiva. ja herkkä. nih.

Alku

jokainen asia on aloitettava jostain. ja tämä alkaa nyt näin. pitkään pohdin blogin aloittamista, ja kun riittävän moni ihminen pyysi niin tekemään, niin tehtävähän se oli. voin siis ainakin uskotella itselleni, että tätä joku ehkä joskus lukisikin. ja tässä sitä nyt ollaan. kuten profiilistanikin käy ilmi, aion kirjoitella tänne milloin mistäkin tekemisistäni.

ensimmäiseksi postaukseksi valikoitui yksi aikaisemmista tekeleistäni. mielestäni tämä sopii ajankohtaan aika mukavasti. ainakin täällä päin suomea aurinko on lämmittänyt siinä määrin viime päivinä, että lumi on alkanut (viimeinkin!) sulaa, ainakin hetkeksi. ja sitä myöten sulavat myös lumiukot. joten...

sulaneet lumiukot

idea näihin ei todellakaan ole omani. useammassakin eri blogissa näitä on näkynyt jo pitkään. en muista mistä alunperin idean sain, mutta ainakin Pionilaaksossa näitä on tehty. näitä lähti joulun alla niin työpaikalle kuin päiväkotiinkin. pääsipä osa työkaverin joulupöytään astikin.

ideahan on varsin yksinkertainen:

tavallisen piparin päälle (paista toki pipari ensin valmiiksi) laitetaan puolikas marmeladikuula. itse käytin fazerin vihreitä kuulia (ei ole maksettu mainos), maku toimi hyvin piparin kanssa. koko komeus kuorrutetaan pikeerillä ja koristellaan. koristeluun käytin sulaa tummaa suklaata, ja pursotin silmät ja napit pyöreällä 1mm tyllalla. pikeerin kovetuttua ovat valmiita nautittaviksi, makeita kuin myrkky.